Mistä kirjan juoni koostuu ja miten sellainen luodaan?

Mikä on juoni?

Juoni sisältää yleensä useita tapahtumaketjuja, joista yksi on muita tärkeämpi ja muodostaa romaanin juonellisen rungon. Tämän pääjuonen ympärille rakennetaan sivujuonia, jotka liittyvät usein keskeisiin henkilöhahmoihin mutta ovat koko tarinan kannalta vähemmän merkittäviä.

Juonen tehtävänä on järjestää kuvattu maailma sekä yhdistää kaikki romaanin juonikuviot, motiivit ja henkilöhahmot kronologiseksi – joskaan ei aina – ja loogiseksi kokonaisuudeksi. Sen ansiosta koko tarinasta tulee lukijalle johdonmukainen ja ymmärrettävä.

Juonen tärkeimmät rakenneosat ovat:

• tapahtumien kronologia – järjestää tapahtumaketjun, auttaa lukijaa ymmärtämään syy-seuraussuhteet ja muodostaa loogisen tarinan;
• toistuva motiivi – juonessa toistuva elementti, joka auttaa välittämään tietyn ajatuksen tai teeman, jolla on usein symbolinen merkitys ja joka sitoo koko tarinan yhteen;
• rakenne (alku, keskikohta ja loppu) – helpottaa tapahtumien järjestämistä ja jännitteen asteittaista rakentamista; toimiva rakenne kuljettaa lukijaa koko tarinan läpi ja nostaa esiin juonen tärkeimmät hetket;
• kerrontatapa – kerronnalla on suuri merkitys sille, miten lukija lopulta kokee teoksen; se määrittää näkökulman, korostaa tiettyjä asioita ja välittää tarinan teokseen parhaiten sopivalla tavalla;
• dialogi – vuoropuhelu auttaa ymmärtämään henkilöhahmoja, heidän näkemyksiään, ajatuksiaan ja keskinäisiä suhteitaan sekä rakentamaan heidän välisiään konflikteja; se vaikuttaa myös kerronnan tyyliin ja koko teoksen tunnelmaan;
• huipentuma – juonen tärkein ja emotionaalisesti jännitteisin kohta, jossa kaikki juonikuviot kohtaavat; usein kyseessä on äkillinen käänne, jota seuraa konfliktin ratkaisu;
• juonenkäänteet – muuttavat tapahtumien kulkua radikaalisti, yllättävät lukijan ja vievät juonta uuteen suuntaan; niiden tulee olla äkillisiä, loogisia ja ennalta arvaamattomia;
• paikkojen kuvaukset – rakentavat teoksen tunnelmaa, luovat visuaalisen kuvan kerrotusta tarinasta ja henkilöhahmoista sekä johdattavat lukijan tarinan maailmaan; joskus ne myös lisäävät jännitettä.

Juonityypit

Juoni voi saada erilaisia muotoja tarinan luonteen ja kerrontatavan mukaan. Se, miten juoni on rakennettu ja miten sitä kuljetetaan eteenpäin, määrittää usein myös teoksen tyypin.

Juonityypit komposition perusteella

Tässä kategoriassa erotetaan kolme juonityyppiä:

• avoin juoni – päättyy avoimesti, eikä kaikkia juonilankoja suljeta; näin toimii esimerkiksi Margaret Atwoodin Orjattaresi;
• suljettu juoni – kaikki juonikuviot viedään loppuun asti, kuten Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksessa;
• kehyskertomus – perustuu rakenteeseen, joka avaa ja sulkee varsinaisen kertomuksen; kyseessä on niin sanottu kertomus kertomuksen sisällä, kuten Geoffrey Chaucerin Canterburyn tarinoissa.

Juonityypit rakenteen perusteella

Romaanin juonikuvioiden määrän perusteella voidaan erottaa seuraavat juonityypit:

• yksijuoninen – perustuu yhteen pääkertomukseen, joka kehittyy läpi koko kirjan; siinä tulisi olla selkeä alku, keskikohta ja loppu, ja sen tulisi johdattaa lukija ymmärrettävästi kohti huipennusta ja/tai konfliktin ratkaisua; esimerkkinä voidaan mainita William Shakespearen tragedia Romeo ja Julia.
• monijuoninen – sisältää vähintään kaksi tasavertaisesti kehittyvää juonikuviota, jotka liittyvät eri tapahtumiin mutta joita yhdistää teema tai motiivi. Tällainen juoni mahdollistaa useiden näkökulmien esittämisen, lisää tapahtumien dynamiikkaa ja käsittelee useita aiheita näyttäen henkilöhahmot eri puolilta. Monimutkaisessa kerronnassa on helpompi herättää lukijan kiinnostus, ylläpitää jännitettä ja tuoda mukaan äkillisiä käänteitä, kuten Frank Herbertin Dune-sarjassa.

Juonityypit juonikuvioiden välisten suhteiden perusteella

Romaanin juoni voi olla myös:

• rinnakkainen – monijuoninen kokonaisuus, jossa kaikki tapahtumat tapahtuvat samanaikaisesti, joskaan eivät välttämättä samassa paikassa, ja ovat keskenään tasavertaisia; esimerkiksi Leo Tolstoin Sota ja rauha;
• lineaarinen – koostuu alusta, keskikohdasta ja lopusta, ja tapahtumat esitetään kronologisessa järjestyksessä, kuten F. Scott Fitzgeraldin »Kultahattu»;
• retrospektiivinen – koko tarina esitetään menneisyyden näkökulmasta, esimerkiksi yhden henkilöhahmon muistojen kautta, kuten Harper Leen »Kuin surmaisi satakielen»;
• episodinen – perustuu yksittäisten juonikuvioiden eli episodien löyhiin yhteyksiin; niitä ei ole erityisesti asetettu hierarkkiseen tai järjestettyyn kokonaisuuteen, kuten Miguel de Cervantesin Don Quijotessa.

Millaista on mukaansatempaava kirjan juoni?

Hyvin rakennettu ja kiinnostava kirjan juoni kiinnittää ennen kaikkea lukijan huomion mukaansatempaavan tarinan, juonenkäänteiden, yllättävien tapahtumien, konfliktien ja vaikuttavien henkilöhahmojen avulla. Esimerkki tällaisesta kiehtovasta kertomuksesta on J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta.

Arvokasta ja mukaansatempaavaa juonta luonnehtivat lisäksi:

• toimiva rakenne,
• johdonmukainen ja looginen tapahtumaketju,
• tunteiden rikkaus, joka vaikuttaa lukukokemukseen,
• salaperäisyys, jonka ansiosta lukija ei tiedä tarinan loppua ennen viimeisiä sivuja,
• tapahtumien monipolvisuus, joka herättää uteliaisuutta.

Miten juonesta tehdään suunnitelma?

Juonikuvion muodollisten ominaisuuksien, kuten juonien määrän, tapahtumien välisten suhteiden tai kerrontatavan, lisäksi yhtä tärkeä on itse tarinallinen idea eli kirjan omaperäinen lähtöajatus.

Näitä ohjeita kannattaa hyödyntää kiinnostavaa tarinaa luodessa:

1. Pohdi, minkä ajatuksen haluat välittää lukijoille.
2. Luo omaleimaiset henkilöhahmot ja kuvaa heidän motiivinsa, menneisyytensä sekä tunteensa, jotka vaikuttavat juoneen.
3. Määrittele seuraavaksi henkilöhahmojen pääideaan liittyvä sisäinen konflikti – mitä heidän on tehtävä, jotta sanomasi välittyy teoksessa?
4. Päätä tapahtumapaikka ja -aika.
5. Laadi tapahtumasuunnitelma, joka etenee vähemmän tärkeistä tapahtumista kohti huipennusta.
6. Huolehdi siitä, että viestisi on vakuuttava ja sisällöllisesti arvokas.

Kolmen näytöksen rakenne on yleisimmin käytetty malli. Se helpottaa koko tarinan järjestämistä ja mahdollistaa tapahtumien johdonmukaisen esittämisen.

Voit käyttää oman tarinasi luomiseen esimerkkisuunnitelmaa, joka johdattaa sinut vaihe vaiheelta romaanin kirjoittamisen läpi. Kun kaikki juonen rakentamiseen tarvittavat tärkeät elementit ovat koossa, seuraava vaihe on kirjoittamisen aloittaminen. Noudata työn aikana suunnitelmaasi ja muista välttää juonen rakentamiseen liittyviä yleisiä virheitä.

Kirjan juoni ja toistuva motiivi

Pääidea, jonka kirjailija haluaa välittää lukijoille, liittyy usein romaanin toistuvaan motiiviin ja muodostaa juonen keskeisen elementin. Toistuva motiivi palaa kirjan tärkeimmissä kohdissa ja vaikuttaa merkittävästi juonen kehittymiseen. Siksi motiivia valitessa kannattaa pohtia, mitä oikeastaan haluamme kertoa tarinamme lukijoille.

Tunnettuja toistuvia motiiveja ovat esimerkiksi:

• avioliitto ja yhteiskuntaluokat – Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, F. Scott Fitzgeraldin Kultahattu, Leo Tolstoin Anna Karenina ja Gustave Flaubertin Madame Bovary;
• yksilöllisyyden menettäminen – George Orwellin Vuonna 1984, Aldous Huxleyn Uusi uljas maailma, Anthony Burgessin Kellopeliappelsiini ja Mary Shelleyn Frankenstein;
• yksinäisyys – Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys, Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri ja Franz Kafkan Muodonmuutos;
• hyvän ja pahan välinen konflikti – William Shakespearen Macbeth, Mihail Bulgakovin Mestari ja Margarita, Frank Herbertin Dune ja J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta;
• matka ja identiteetin etsiminen – Homeroksen Odysseia, Jack Kerouacin Matkalla, Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi ja Paulo Coelhon Alkemisti.

Toistuva motiivi ilmaisee usein perustavanlaatuisia kysymyksiä, arvoja tai ongelmia. Yksi hallitseva motiivi on hyvä lähtökohta, mutta mikään ei estä sisällyttämästä kirjaan kahta tai useampaa.

Miten välttää romaanin juonen rakentamiseen liittyviä virheitä?

Virhe on myös kerronnan liian hidas tai liian nopea tempo, joka voi pitkästyttää tai kuormittaa lukijaa. Yleinen ongelma on lisäksi heikosti kehittyneiden henkilöhahmojen luominen, jolloin heidän motiivinsa jäävät epäselviksi, sekä konfliktin unohtaminen, vaikka se on välttämätön jokaisessa tarinassa. Juonta voi heikentää myös henkilöhahmojen liian suuri määrä tai runsaat yksityiskohdat ja tapahtumakuvaukset, jotka eivät ole sanoman ymmärtämisen kannalta tarpeellisia mutta pidentävät tarinaa.

Paras tapa välttää edellä mainitut virheet on laatia yksityiskohtainen juonisuunnitelma – määritellä rakenne, alku, keskikohta ja loppu sekä kehittää sen jälkeen henkilöhahmojen profiilit. Jokaisessa työvaiheessa kannattaa myös tarkistaa, etteivät juonikuviot ole ristiriidassa keskenään, ja pyrkiä tuomaan romaanin pääidea selkeästi esiin. Oman työn lisäksi ensimmäisten lukijoiden ja arvioijien näkemyksistä voi olla paljon hyötyä. Tuore näkökulma auttaa havaitsemaan epäjohdonmukaisuudet ja virheet, jotka kirjoittajalta ovat jääneet huomaamatta.